Sign In

Tämä on ahdistava maalaus, jossa sekä synnyttäjä että syntynyt lapsi näyttävät kuolleilta. Synnyttäjän pää on kääritty valkoiseen kankaaseen, kun taas kohdusta nouseva lapsi näyttää elottomalta. Kun Kahlo maalasi tämän teoksen, hänen äitinsä oli juuri kuollut, joten on perusteltua olettaa, että kääritty hautajaishahmo on hänen äitinsä, kun taas vauva on Kahlo itse (teoksen nimi tukee tätä lukutapaa). Kahlo oli kuitenkin juuri menettänyt myös oman lapsensa ja on sanonut, että hän on peitetty äitihahmo. Sängyn yläpuolella roikkuva suruneitsyt viittaa siihen, että kyseessä on kuva, joka pursuaa äidillistä tuskaa ja kärsimystä. Myös kuitenkin, ja paljastavasti, Kahlo kirjoitti päiväkirjaansa, useiden pienten piirrosten viereen itsestään, ”se, joka synnytti itsensä … joka kirjoitti elämänsä ihmeellisimmän runon”. Samanlainen kuin litografia Frida ja keskenmeno (1932), Minun syntymäni kuvaa Kahloa, joka suree lapsen menettämistä, mutta myös löytää voimaa tehdä voimakasta taidetta tällaisen trauman vuoksi.
Taulu on tehty retablo- eli votiivityyliin (pieni perinteinen meksikolainen maalaustapa, joka on johdettu katolisesta kirkkotaiteesta), jossa tyypillisesti kiitos annettaisiin kuvan alapuolella olevalle Madonnalle. Kahlo sen sijaan jättää tämän kohdan tyhjäksi, ikään kuin hän kokisi olevansa kykenemätön kiittämään joko omasta synnytyksestään tai siitä, ettei hän nyt pysty synnyttämään. Maalaus näyttää tuovan viestin siitä, että on tärkeää tunnustaa, että syntymä ja kuolema elävät hyvin läheisesti yhdessä. Monet uskovat, että My Birth on saanut vaikutteita vahvasti atsteekkityylisestä veistoksesta, joka esittää hedelmällisyyden ja kätilöiden jumalatar Tlazolteotlia.
Popstar Madonna keräsi tämän maalauksen. Vanity Fairin haastattelussa Madonna sanoi käyttävänsä tätä maalausta kertoakseen, kuka on hänen ystävänsä ja kuka ei. ”Jos joku ei pidä tästä maalauksesta”, Madonna sanoi, ”silloin tiedän, ettei hän voi olla ystäväni”.

Lisää …

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.