Seinfeld ja komppania

1990-luvun alussa amerikkalaisten baby boomerien lapset – toinen televisiossa kasvanut sukupolvi – tulivat tunnetuiksi nimellä sukupolvi X, joka merkitsi heidän epävarmaa paikkaansa maailmassa. Tämän ajanjakson juutalaiset komediakirjailijat leikittelivät ”Gen X” -mentaliteetilla itsensä toteuttamisesta ja hemmottelusta käsikirjoittaessaan elokuvia ja televisio-ohjelmia, jotka pilkkasivat heidän itsekeskeisyyttään.

Juutalaiset esiintyjät, jotka 70- ja 80-luvuilla olivat suurelta osin jääneet sivurooleihin, nousivat nyt päähenkilöiksi suosituissa televisiosarjassa, kuten Seinfeldissä (Seinfeld) ja Ystävät (Friends). Niinpä myös joillakin päähenkilöillä oli juutalainen identiteetti, kuten Grace Adler Will and Gracessa ja Kyle Broflovski South Parkissa – jyrkkä ero 70-luvulle, jolloin juutalaisilla hahmoilla, kuten Archie Bunkerin juutalaisella veljentyttärellä Stephanella, oli vain sivurooleja. Yleisön hyväksyntä tälle ilmiölle vahvisti, että ”juutalaisuudesta” oli vihdoin tullut kiinteä osa amerikkalaista popkulttuurimaisemaa.

Much Ado About ”Nothing”

”Jos minä olen bestman, miksi hän menee naimisiin tämän kanssa?” – Jerry Seinfeld

Marraskuussa 1988 koomikko Jerry Seinfeld (usein Tonight Show’n vieraana) istui pitkäaikaisen ystävänsä Larry Davidin (entinen Saturday Night Live -ohjelman käsikirjoittaja) vastapäätä Westway Diner -ravintolassa Manhattanin keskikaupungilla ja valitteli kyvyttömyyttään luoda komediasarjakuvaviestin, joka heijastaisi ”Seinfeldin huumorimerkkiä” – tarkkanäköistä havainnointikomiikkaa. He suunnittelivat komediasarjaa, joka muistuttaisi klassista televisiota: Jerry Seinfeld, kuten juutalainen koomikko Jack Benny ennen häntä, näyttelisi itseään, koomikkoa, jota vaivaavat elämän koettelemukset ja triviaalit asiat.

Juutalaisen pääkäsikirjoittajan Larry Davidin (Jason Alexanderin esittämän Jerryn ystävän George Costanzan inspiraationa) johdolla ja juutalaisten käsikirjoittajien Tom Leopoldin, Carol Leiferin (Julia Louis-Dreyfusin esittämän Jerryn ystävän Elaine Benesin hahmon mallina) ja Dave Mandelin avustamana Seinfeld nousi pian Amerikan hippimäisimmäksi komediasarjaksi.

Seinfeldin hahmo kuvasti 90-luvun kunnianhimoista juutalaismiestä, joka ei kykene sitoutumaan naiseen ja joka jättää tyttöystävänsä mitättömien syiden takia; yhdessä jaksossa hän jätti naisen, koska tämä käytti samaa mekkoa joka päivä. The Haunted Smile -kirjan kirjoittaja Lawrence J. Epstein pitää Seinfeldin päättämättömyyttä rakkauskysymyksissä vertauskuvana monien amerikanjuutalaisten kyvyttömyydestä vahvistaa juutalaisuuttaan. ”Juutalaisen ja amerikkalaisen identiteetin välinen pitkäaikainen jännite ylitetään Seinfeldissä osittain”, Epstein kirjoittaa, ”antamalla hahmojen olla valitsematta lainkaan, kieltäytymällä olemasta niin aikuisia, että heidän pitäisi valita.”

Seinfeldin huumorimerkki oli ”neuroottista juutalaista hulluutta ja narsismia, joka vain valloitti Amerikan”, kommentoi komedialegenda Carl Reiner (Your Show of Shows, Voi luoja!).”

Eräässä jaksossa Jerryn ystävä Kramer (Michael Richards) tapaa Jerryn juutalaisen tyttöystävän, joka pitää huolta kosherista ruokavaliostaan (”Vau! Olet niin hurskas… kun kuolet, saat erityishuomiota”). Myöhemmin Kramer pysäyttää hänet, kun hän on aikeissa antautua hummerin syömisen houkutukselle. ”Sinä pelastit minut”, hän sanoo. ”Tiesin, että katuisit sitä loppuelämäsi”, Kramer vastaa. Lopulta George (Jason Alexander) kuitenkin huijaa hänet syömään kiellettyä ruokaa. Tämä käänne paljastaa Seinfeldin ytimen: kiltteyden ja julmuuden komediallisen vuorottelun.

Seinfeldin käsikirjoittajat eivät kuitenkaan suvainneet sydämetöntä käytöstä. Viimeisessä jaksossa Jerry ja hänen ystävänsä joutuvat vankilaan, koska he katsoivat toimettomina sivusta, kun miehen auto ryöstetään. Sarjan loppusanoma: Seinfeldin moraalittomassakaan maailmankaikkeudessa ei voi välttyä eettiseltä vastuulta. Seinfeld, 90-luvun menestynein komediasarja, oli avoimesti juutalaisen päähenkilönsä ja juutalaisten teemojensa ansiosta vedenjakaja juutalaisten kuvaamisessa televisiossa.

Kaveriperhe

”Äh, koska jos joulupukki ja pyhäinpäivän vyötiäinen ovat edes liian kauan samassa huoneessa, maailmankaikkeus räjähtää!” – Joulupukki (Matthew Perry), kun Ben (Cole Sprouse) kysyy, miksi Holiday Armadillon (David Schwimmer) on lähdettävä pois, sarjassa Ystävät

Vuonna 1994 uusi komediasarja keskittyi kuuteen sinkkuna elävään newyorkilaiseen, joista kaksi on juutalaisia. Juutalaisen komediakirjailijan Marta Kauffmanin ja hänen kirjoittajakumppaninsa David Cranen luoma Friends tutki näiden 20-30-vuotiaiden platonisten ystävien, rakastavaisten, kämppäkavereiden ja sisarusten elämää, jotka muodostavat laajennetun perheen.

Klassikkojaksossa juutalainen yksinhuoltajaisä Ross Geller (näyttelijänä David Schwimmer) yrittää opettaa nuorelle pojalleen Benille (Cole Sprouse) hanukan merkitystä. Ben, joka on viettänyt joulua (Rossin ex-vaimo on kristitty), ei voi kuvitella, ettei joulupukki kävisi vierailulla. Ilahduttaakseen häntä Ross lähtee ostamaan joulupukin pukua, mutta löytää vain vyötiäispuvun.

Pukeutuneena ”Holiday Armadilloksi” hän toivottaa Benille ”Hyvää joulua” ja ”Hyvää Hanukkaa”. Ben kysyy sitten: ”Oletko sinäkin Hanukkaa varten? Koska olen osittain juutalainen!” Poikansa reaktiosta innostunut Ross kertoo ystävilleen: ”Olen vihdoin saanut hänet innostumaan hanukasta!” Jakson viesti: Kun avioliittoja, avioeroja ja assimilaatiota on niin paljon, ei nuoren juutalaisen sinkun ole helppoa kasvattaa lasta, jonka juutalainen identiteetti on koskemattomana.

Televisio-ohjelmissa esiintyvät uskontojen väliset pariskunnat

Uskontojen väliset pariskunnat tulivat tavallisiksi 90-luvun komediasarjoissa. The Nanny -sarjassa suorapuheinen, itseään huijaava juutalainen lastenhoitaja (jota näytteli juutalainen näyttelijä Fran Drescher) meni lopulta naimisiin kunnon englantilaisen työnantajansa kanssa. Dharma and Greg tutki komediallista vastakkainasettelua uudenaikaisen juutalaisen hipin ja hänen nappipukuisen WASP-liikemiesmiehensä välillä. Mad About You syventyi juutalaisen elokuvantekijä Paul Buchmanin (Paul Reiser) ja hänen kauniin ei-juutalaisen vaimonsa Jamien (Helen Hunt) elämään.

Jyrkkänä vastakohtana sukupolvea aiemmin vuonna 1972 tehty sarja Bridget rakastaa Bernietä (joka kertoi juutalaisen miehen ja hänen irlantilaiskatolisen vaimonsa suhteesta) jouduttiin perumaan sekä juutalaisen että katolisen yhteisön protestien vuoksi.

Juutalainen, nainen & Ylpeä

Grace: ”
Will: ”Grace, hän on homo.”
Grace: ”No, minun on nainen ja juutalainen. Se tekee kaksi uhria sinun yhteen verrattuna.”
-Will (Eric McCormack) ja Grace (Debra Messing) kiistelevät poliittisista ehdokkaista, Will ja Grace

Will ja Grace, komediasarja, jossa on homo miespääosa, loi uutta tietä, kun se sai ensi-iltansa televisiokanavilla syksyllä 1998. David Kohanin ja Max Mutchnickin (molemmat juutalaisia) luoma sarja käsittelee Will Trumanin (Eric McCormack), homoseksuaalisen WASP-juristin, ja Grace Adlerin (Debra Messing), heteroseksuaalisen juutalaisen sisustussuunnittelijan, platonista suhdetta.

Homoseksuaalien rehellisen kuvauksen lisäksi sarja on uraauurtava kuvatessaan kaunista, ylpeästi juutalaista naispäähenkilöä, joka on virkistävän vapaa negatiivisista stereotypioista.

Jaksossa ”Pettäjät” Grace esimerkiksi saa selville, että Willin naimisissa oleva isä George (Sydney Pollack) on ottanut rakastajattaren, Tinan (Lesley Ann Warren). Grace ilmoittaa asiasta epäuskoiselle Willille, joka kutsuu isänsä ja Tinan illalliselle. Keskustelun vähäpätöisyydestä turhautunut Grace ottaa Willin syrjään ja selittää, että hänen juutalaisessa perheessään näin vakava asia olisi laitettu pöytään ennen alkuruokaa. Will vastaa, että hänen perheessään asiat eivät mene niin. Lopulta Gracen kehotuksesta Will ja hänen isänsä käyvät kauan kaivattua keskustelua.

Sarjan kuvaus juutalaisesta naisesta emotionaalisesti suorapuheisena ja rehellisenä on jyrkässä ristiriidassa Woody Allenin Annie Hall -elokuvassa esittämän Alvy Singerin kovaäänisen ja ulkokultaisen juutalaisperheen kuvauksen kanssa.

Sovitettu Reform Judaism -lehden luvalla.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.