Jotkin tämän sivuston viestit sisältävät affiliate-linkkejä, mikä tarkoittaa, että jos varaat tai ostat jotain näiden linkkien kautta, saatan ansaita pienen palkkion (ilman lisäkustannuksia sinulle). Lue koko paljastuskäytäntö täältä.
Muutan Pariisiin. Ja tässä on syy…
Olen rakastunut.
Kaukosuhde.
Se on paljon haastavampaa – vai mitä?
En haaveile kohotetuista hiuksista, vaan näppäristä huiveista, jotka on puettu niin komeasti ja joiden päät heittelehtivät reippaassa tuulessa.
En kaipaa rakastajani katseita, vaan tuoretta patonkia kainalossaan kantavan muukalaisen katsetta, joka ohi kävellessään varastaa palan sen päästä.
En kaipaa hirsimökkiä vaan tyylikästä Haussman-rakennusta, jossa on takorautaiset kaiteet ja loputtomia portaita kiivettävänä, joista rajallinen näkymä Pariisin kattoihin saa sydämeni kohoamaan.
Vaikka mikä tärkeintä, ulkomaalaisena saan viipyä täällä vain yhdeksänkymmentä päivää. Se ei yksinkertaisesti ole riittävästi aikaa.
Tiedän, että minulla on kilpailijoita. Sillä tämä Pariisin juttu on surullisen kuuluisa, se on tapahtunut lukemattomia kertoja vuosisatojen aikana.
Olen rakastunut kovasti. Pariisi tunkeutuu ajatuksiini.
Suunnittelen keinoa palata rakkaaseen kaupunkiini Pariisiin.
”Muutan Pariisiin”, sanon itselleni jatkuvasti.
”Ah, Pariisi”, murahdat. ”Kuinka kliseistä.”
Voi olla.
Mutta kun en katsonut, Pariisi tunkeutui sieluuni.
Johtuiko se ranskalaisista, jotka pelasivat boulea lempipuistossani, vai rakastavaisista Pont Alexandre III:lla?
Vähemmänkin se oli vin chaud. Kuka voi vastustaa tuota herkkua, kun karvas tuuli puhaltaa?
Oliko se tanssiminen hiljaisena sunnuntaiaamuna jumalanpalveluksen jälkeen Rue Mouffetardilla?
Oliko se jokapäiväinen kulmakahvila, jossa istuin lämpölampun alla ja tarkkailin paikallisia?
Kirjoitin nuo sanat (kaikki nuo sanat, jotka juuri luit) neljä vuotta sitten.
Vetovoima asua Pariisissa oli kiistaton. Sen kutsu kulki lävitseni.
Pariisin rakkaussuhteen siemenet kylvettiin monta kuuta sitten.
Synnyin Montrealissa, Quebecissä, ja vaikka en koskaan tuntenutkaan häntä, isoisäni Léopold Beaudoin oli ranskalais-kanadalainen. Onko ranskalaisilla geeneilläni ja suonissani virtaavilla ranskalaisen veren jäljillä jotain tekemistä tämän Pariisin intohimon kanssa? Mahdollisesti.
Kahdenkymmenenvuotiaana matkustin reppureissaamalla halki Euroopan, ja noiden kuuden kuukauden aikana vietin aikaa Pariisissa viisi kertaa.
Noilta matkoilta pitämäni päiväkirjan viimeisellä rivillä lukee:
”Muista, Alison, kaikki on mahdollista Pariisissa.”
Olin selvästikin joutunut hänen lumoonsa.
Ja sitten, aivan tuosta vain, unohdin Pariisin.
Monia vuosia myöhemmin tulin Ranskaan enkä koskaan edes harkinnut meneväni Pariisiin. Eräs ystäväni kommentoi: ”Menetkö Ranskaan etkä mene Pariisiin?”. Minun kevytmielinen ja tunteeton kommenttini oli: ”Olen käynyt Pariisissa. Minun ei todellakaan tarvitse mennä takaisin.” Ilmeisesti olin unohtanut, miltä Pariisi minusta tuntui.
Kun palasin neljä vuotta sitten, jokin syttyi sielussani. Tunsin tuttuutta, vaikka en ollut käynyt Pariisissa vuosikymmeniin, ja tunsin välittömästi kuuluvani sinne. Ja niin alkoi kiihkeä rakkaussuhde.
Muutto Pariisiin liittyy minulle vahvasti tunteeseen.
A L I V E
on sana, joka sopii parhaiten.
Se on astumista tilaan, jossa kiireisen kaupungin hälinän keskellä ihmiset nauttivat elämän pienistä iloista. Olipa kyse sitten Seinen rannalla tanssimisesta tai täydellisen patongin puremisesta.
Ehkä se on sitä, että ottaa aikaa huomata, mihin valo putoaa, tai jutella paikallisen baarimikon kanssa, joka valmistaa kahvia.
Ehkä Pariisiin muuttaminen on astumista omaan tilaani. Elää unelmaani. Kunnioittaa vauhtia, joka on saanut minut syöksymään kohti tätä kaupunkia.
Muuttaessani Pariisiin rakas ystäväni, joka asui aikoinaan kaupungissa, kirjoitti minulle: ”Tarvitset todella vuoden Pariisissa tutustuaksesi häneen syvällisesti. Hän on niin rikas ja monimutkainen ja syvä, salaperäinen ja salaperäinen. Hän tarvitsee aikaa tutkittavakseen.”
Juuri niin.
Olen alkanut kulkea läpi vuoden Pariisissa, tarkalleen ottaen flâneusena, syvästi haluten tuntea hänet läpikotaisin ja avoimin sydämin. Sinne minä kuulun, ainakin tämän vuoden ajan.
”Olla pariisilainen ei ole sitä, että on syntynyt Pariisissa, vaan sitä, että syntyy siellä uudelleen.”
Sacha Guitry
Muutakin Pariisin infoa…
Oletko ikinä haaveillut asumisesta Ranskassa ja/tai muutosta Pariisiin? Tässä on kaikki yksityiskohdat EU:n viisumin hankkimisesta.
Älä unohda validoida Ranskan viisumi ( VLS-TS), kun tulet Ranskaan. Tässä kerrotaan, miten viisumisi validoidaan.
Muuttaessani Pariisiin en koskaan odottanut COVID-19:ää. Tarkoitan, kuka olisi odottanut? Päätin jäädä Pariisiin vuoden 2020 koronaviruspandemian aikana. Tässä valokuvakävely Pariisin kaduilla tämän omituisen ajanjakson aikana.
Muutto Pariisiin on antanut minulle mahdollisuuden tarkkailla pariisilaisia tarkasti. Tässä 15 asiaa, jotka olen havainnut pariisilaisesta kulttuurista.
Oletko yksinmatkaaja? Tässä on postaukseni Matkustaminen Pariisiin yksin: Solo in the City of Love siitä, miten voit elää parasta elämääsi soolotyttönä Pariisissa.
Etsitkö lisätietoja Pariisiin tutustumisesta? Täältä löydät kaikki Pariisi-postaukseni, joista löydät varmasti muutaman maukkaan makupalan.
Author: Alison Browne
Alison seuraa pitkään vaalittua unelmaansa ja asuu Pariisissa, kyllä nykyisen Coronavirus-pandemian aikana. Viimeiset yli 4 vuotta hän on harjoittanut intohimoaan maailman tutkimiseen yksinmatkustajana ja talonvahtina. Hänen seikkailunsa ovat vieneet hänet Keski & Etelä-Amerikkaan, Kaakkois-Aasiaan ja Eurooppaan. Entisenä opettajana hän inspiroi nyt naisia ylittämään mukavuusalueensa rajat ja astumaan ulos suureen maailmaan. Aletaan kutsua niitä unelmia suunnitelmiksi!