Captain Beefheart and His Magic Band(s) by Benoit Delaune, 2011

Benoit Delaune - Captain Beefheart and His Magic Band(s)

Kustantaja: Le Mot et Le Reste 2011
ISBN: 9782360540211
Kantikirja
150 sivua

Blurb kannesta

Nerokas nero, tyrannimainen johtaja, hirviömäinen laulaja. Monet huhut ja legendat ympäröivät Captain Beefheartina tunnettua artistia. Frank Zappan koulukaverina hän ympäröi itsensä monilla usein nimettömillä mutta loistavilla muusikoilla ”Magic Band” -yhtyeessään. Captain Beefheart loi vuosina 1967-1982 – vain viidentoista vuoden ja muutaman albumin aikana – monimutkaista polyrytmistä ja polytonaalista musiikkia, joka perustui dekonstruoituun bluesiin. Monet muusikot käyttävät nykyäänkin hyväkseen tätä merkittävää taiteilijaa, joka yhtäkkiä ja hiljaa lopetti musiikin vuonna 1982 omistautuakseen täysin maalaamiselle. Tämä kirja pyrkii osoittamaan Captain Beefheart and His Magic Band(in) -yhtyeen luomistyön pohjalla pysyviä paradokseja lähes kulttimaisen ylilyönnin, rehellisyyden, vision, bisnesepäonnistumisten ja täydellisen vapaan musiikin välillä.

Benoit Delaune, vertailevan kirjallisuudentutkimuksen tohtori, on julkaissut useita akateemisia artikkeleja kirjallisuuden, musiikin betonin ja rockin suhteesta. Hän johti Notonectan toimituksia ja on myös muusikko.

Overview by Steve Froy

Valitettavasti ranskankieleni ei ole tarpeeksi hyvä lukeakseni koko kirjaa ja antaakseni sille sen ansaitseman arvostelun.

Kirja on hienosti tuotettu ja painettu pokkari, jonka kansi on hiukan outo (se on kuulemma kustantajan idea). Kaikki levynkannet on kuvitettu mustavalkoisesti ja mukana on lyhyt diskografia.

Tekijä on Beefheart-fani, mikä on hyvä alku. Kysyin Benoitilta, voisiko hän kertoa hieman lisää kirjastaan:

Olen yrittänyt paitsi kertoa jokapäiväistä Magic Bandin tarinaa (kirja on lyhyt, 150 sivua!), myös analysoida heidän musiikkiaan, erityisesti Trout Mask Replica -teosta, jota käsitellään joidenkin filosofisten käsitteiden, eli Gilles Deleuzen käsitteiden avulla. Olen kuvannut sitä, mitä kutsun ”Great Beefheart Paradoxiksi”, Don Van Vliet’n ilmeistä ”kamikaze”- tai ”sabotaasi”-asennetta (esimerkiksi Magic Mountain Fantasy Fair -konserttitapahtuma).

Olen kirjoittanut Magic Bandin guru-aspektista ja pyrkinyt osoittamaan, että Magic Bandin musiikki saattoi olla seurausta psykologisesta painostuksesta, ahdistelusta jne. – MUTTA se on edelleen yksi VAPAAEHTOISIMMASTA musiikillisesta ilmaisusta mitä on koskaan tuotettu. Ja olen myös kirjoittanut noiden nimettömien muusikoiden, Drumbon, Zootin, Alexin, Antennaen jne. todellisesta lahjakkuudesta ja nerokkuudesta.

Kirjani nimi on ”Captain Beefheart and His Magic Band(s)”, s-kirjain oli minulle hyvin tärkeä, sillä pidän vuoden 1965 aikakauden-Magic Bandia upeana muusikkojoukkona, mutta myös vuoden 1969 bändiä, vuoden 1970 bändiä jne. ja jopa vuosien 1979-82 bändiä (joka oli yksi suosikeistani). Jokainen Magic Band kuulostaa tuoreelta, hämmästyttävältä, virtuoosimaiselta. Se on hieno oppitunti, ja tämä kirja oli myös minulle muusikkona tapa nostaa hattua kaikille näille upeille muusikoille.

Jos joku, jolla on paremmat ranskan kielen taidot kuin minulla, haluaisi lähettää arvostelun, ottakaa yhteyttä.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.